11.7. pimp up my kona

11.7. ma, Gdansk - Leba, 101km, 6h 57min

Toistaseks lyhyin siirtymä, vaan ei helpoin. Ja perillä myöhiten, vasta puoli kaksitoista. Pääs matkaan vasta neljän aikaan, kun Gdanskissa sai lähetettyä turhat tavarat postissa, ja tuunailtua tsygää.

Kaikki mitä en oo matkalla käyttänyt lähti postilla omaan osotteeseen. Ja vähän muutakin. Pyöräilykengät, ei niitä jaksa vaihdella kun kerta puristavat, ja ne vie tilaa kuitenkin paljon. Ainoa pusero vaikka sitä kerran käyttikin. Vie niin vitusti tilaa ja kerta ei oikeuta. Kaikki muut vaatteet paitsi niin että jäi pyräilyshortsit, kaksi pyörilypaitaa joista toinen kaulus, oleilushortsit, yhet sukat ja yhet alkkarit. Retkiastiasto. Ensiapupakkaus, kun ei sitäkään ole tarvinnut käyttää. No ei vaines, sepä tyhmyyttää oliskin, mutta ylimäärästä torpetta kuten huulirasvaa, sekä kaikki kartonkit. Sitä ihmetty kun ei tule tapahtumaan että niitä tällasella muka-ramboilu-matkkal tarvittais, ja ainapa niitä saa kaupasta. Piuhoja, sekä kaikki muut patterit paitsi ne mitkä on valoissa jo kiinni. Kyllä siitä ainakin 3-5 kiloa pois lähti, ja paljon tilaa. Lähettäminen makso 101 slotia eli noin 25egee. Postissa ei taas, kumma kyllä ja Antonin arveluja vastaan, englantia puhuttu. Oli kyllä mukava aulanainen joka autto paketin kanssa ja kirjotti mun puolesta osotetiedotkin, kun näpit eivät todellakaan ole kirjoitus kunnossa. Onneks iphonen näytölle sentään voi naputella malliksi mitä toinen voi kirjottaa sitten kynällä. Huipputekniikkaa.

Toinen Antonin osoittamista pyöräliikkeistä osottautu hyväks. Eka vaikutti pieneltä ja epäystävälliseltä sekä siellä ei puhuttu englantia. Toisessa oli pari nuorta jamppaa vanhemman lisäks jotka puhu auttavasti. Enpä kaikkea muistanut ostaa tai toivoa mitä on tullut mieleen jo matkalla, mutta tärkeimmät eli uus takaulkokumi, sekä puhdistus ja öljyäminen, sekä etupyörän laukut, tuli hoidettua.
Nyt on kyllä sopiva määrä kamaa ja hyvin tasapainotettu. Tosin tuntuu että nyt ei Konalla pääse yhtä helposti lujaa. Liekö johtuu kuviollisimmasta nakeista, jotka on myös paksumpia. Myökään puhdistus ei onnistunut ihan kypällä, siltä tuntuu, kun vähän tuntuu hiekka hiertävän jossain. Mutta Gdanskissa tuli saatua paljon aikaan. Siinä postin ja pyöräkaupan väliä juostessani sain sateessa jotain valokuviakin otettua. Vähän tuhlausta kyllä. Iso kaupunki, ja juoksen sen läpi moisesti. Toisaalta eipä moisissa kaupungeissa niin hirveästi ole nollat taulussa liikenteellä olevalla. Pitäis olla reilusti enemmän aikaa ja suunnitelma museoista sun muista, tai iltameininkikuvoita. Tulipa matkustettua tehokkuuden nimissä pari pysäkinväliä pummilla ratikassakin.

Enpä syönyt tänäänkään lämmintä ateriaa. Dorkaa. Niin fyysisessä kuin psyykkisessäkin mielessä. Moiset tapahtumat kun tällasella reissulla on korkealla nautintoasteikolla. Kun en halunnut rupee säätää kamojen kanssa, eli kantaa kaikkia laukkuja ja lisäksi huolehtia pyörän tallessa pysymisestä, käväsin nopeasti Lidlissä, joita täältäpäin puolaan löytyy näköjään jo paljon, ja ostin italiansalaatin, jugurtin, saksanpähkinöitä, kaksi suklaalevyä, ja kolme suklaapatukkaa, sekä tonnikalapurkin. Italiansalaatti ja suklaapatukka menivät Lidlin nurkalla kyhjötellessä naamaan. Ostin tonnaripurkin läpällä, koska merkki on tietty sama mitä suomen lidlistä saa, ja mikä on kokemuksen mukaan ihan hyvää, niin haluan verrata onko tavara samaa. Aikasemmin liettuan huoltoasemalta ostettu oli todella paskaa, juuri sitä jätesotkua mikä on muussattu suolista, selkärangoista, päistä sun muista, jota ei pysty syömään. Koitin sitä syödä muutamia päiviä aikasemmin, mutta ei sitä pystynyt. En edes minä, huhhahei, tunnettu jätemylly. No, jotain palasia koitin noukkia ettei tonnikala-sun-muut-elävät ihan turhaan olisi kuolleet. Mut jos halpa tonnikalasäilyke maailmalla yleisesti ottaen on tota, niin on hyvin suomessa asiat.

Tie Gdanskista ulos oli yhtä helvettiä kuin sisääntulokin. Surkeaa pyörätietä koko alku, jos ollenkaan, yleensä ei ollenkaan. Ja koska sateessa ja suuressa liikennekaaoksessa ei viitsinyt ajaa ajoradalla, meni sitten huonoja jalankulkija väyliä. Ja ulos Gdanskista Garmin näyttämää pääkatua. Ei hyvä idea. Tai no, en tiedä olisko ollut vaihtoehtoa. Mutta typerä katu muodossa tai toisessa kesti yli 30km, ja oli hidas ja todella epämiellyttävä ajaa. Hirveästi tietysti liikenettä. Ei tullut paljon siinä stressissä juotuakaan, joka sai orastavan pään jomotuksen aikaan.

Enpä muuten nähnyt Gdanskissa merta ollenkaan. Typerää. Olis ehkä pitänyt tehdä efortti nähdä. Tosin sitten olisin Lebassa vieläkin myöhemmin. Nyt loppumatka ajettiin taas kovaa, mutta perillä vasta puol kakstoista. Viimeset 20km olivat jälleen kamalia. Ei pitäis pimeellä kyllä ajaa. Todella vaarallista ja epämiellyttävää. Ja usva tuo kylmyyttäkin. Mutta nyt kun korkeat puut ja välillä ihan kunnon metsäkin ympäröi tietiä, niin ei todella nähnyt juuri mitään. Ja silloin kun autoja tuli vastaan, ja niitä lopussa tuli paljon, ei tosiaan nähnyt yhtään mitään. Mutta matka taittui kuin koomassa, kuin jotain peliä pelaten. Ei hyvä, moinen mielentila. Sitten kun herpaantuu voi olla helposti tien toisella puolella. Ja sama voi käydä autokuskillekin.

Vaan lopulta perillä. Olinpa unohtanut pistää iphonen kiinni postissa osotetietoja kaivellen, ja jotenkin siitä oli hävinnyt sitten akusta kokonaan lataus. Miksi? Yrittääkö se koko ajan ulkomailla jotain verkkoa hakea tms. mikä vie kuudessa tunnissa täydestä tyhjään vaikkei käytä? Jouduinpa sitten rupee latailee läppärillä puhelinta jotta saa soitettua cs-hostille. Jolla ihan järjetön lukaali! Vanhempi mies, jonka vaimo jo nukkumassa. Pitävät majataloa. Joka outoa että sitten houstaavat surffaajia. Mutta oma talo just remontoitu omakotitalo. Harmi ettei mies puhunut juuri englantia. Jutustelu oli oluen ääressä sitä että meikä puhuu, yrittäen yksinkertastaa ja puhua selvästi, ja mies nyökyttelee, vaikkei selvästikään ymmärrä. Saksaa gubee osaisi. Koitin sitä aina kun englanti meni liian yli hilseen, muttenhan mä sitä yhtään osaa.

Nyt on mennyt liian myöhäseks näitäkin kirjotellessa. Vaikkei edelleenkään kirjota juuri fiiliksistä ja huomioista ja syväluotaavista asioista mistä piti, vaan listaa päivän tapahtumia. Vaan ei ensimmäistä ilman jälkimmäist. Eipä tada tällä meiningillä vaan aika riittää. Varsinkin alkupäivästä ja alku matkanteosta tulee mieleen kaikkia juttuja joita vois funtsata enemmän ja kirjottaa ylös, mutta ei niitä sitten enää muista, kun loppumatkan teko on aina puurtamista, joka vähän tyhjentää päätä. Tää polkeminen on kyllä mennyt nyt vähän turhan suorittamiseksi. Koittaa pitää tiukasti kiinni alkusuunnitelmasta, vaikka se oli hatusta heitetty, ja hiukan järjetön. Vaan toisaalta kun matkaa yksin, niin pitää olla jotain kiintopisteitä. Jos olis frendi, kokemuksia ja mestoja olis kivempi tutkia, niistä sais jakamalla paljon. Vaan 150km päivässä on liikaa, niin totes hauska kanadan-puolalainen ukkokin tien laidalla kun pyörällä ohi meni kun söin eväitä siinä. Hauskaa juttua veisteli, päivän sosiaaliannos Antonin aamujuttujen lisäksi. Pitääpä siitäkin mainita että mukavasti tosiaan laitto Antoni aamulla munakasta patonginpalan kera, ja purukahvia, vaikka jäbällä selkeesti ihan nollabudjetti kaikessa.