20.7. loppu häämöttää

20.7. ke, Bremen - Nordhorn, 166.96 km, 10h 08min

Bremenistä jäi kyllä hyvä maku, varmaan kivoimpia mestoja matkalla. Thomas ja hänen poikakaverinsa olivat hauskaa juttuseuraa, ystävällistä ja avointa. Thomakselta sai hyviä vinkkejä pyöräilyyn ja kuuli hauskoja juttuja matkoilta. Sympaattista porukkaa. Aamiaistakin tarjosivat puutarhassa, päälle matkan maistuvin capuccino tai no kahvi yleensä. Sitä kyllä Thomas naureskeli että olin matkassa vaihteettomalla pyörällä. Ja oli sitä mieltä että on järjetöntä olla pitämättä lepopäiviä. Itse jenkki-matkallaan piti joka toisen päivän mestojenkattelupäivänä. Kertoipa myös että jenkeissä saa leiriytyä ilman erillislupia, kunhan varoo leiriytymästä yksityisalueelle, mistä omistaja voi vaikka ampua. Sanoi myös Kaakkois-Aasia hyväksi pyöräilymestaksi missä oli halpaa kaikki ja tietkin hyvässä kunnossa.

Lähdin juttelusta ja aamiaisesta venyneen aamun takia matkaan myöhään, puoli kahdentoista aikoihin, mutta sen verta hyväntuulisena että matka taittui tosi nopeasti. Fiiliksestä tosi paljon kiinni. Musasta myös, nyt oli ihan ookoo soittolista. Tiet olivat hyviä, reitti selkeä, aurinko paistoi, ja oli hyvä fiilis siitä että oli ollut niin hyvä tuuri majotuksissa, plus siitä että oli pyöräilyn toiseksi viimeinen päivä.

Päivä meni myös ihmetellessä Länsi-Saksan uskomattomia lukaaleja. Vastaana tuli toinen toistaan hienompia kämppiä, jossa oli puutarhat viimesen päälle, hienoa autoa pihassa, ja ikkunoista näky taide kautta koriste-esinettä. Toinen päivän ohjelmanumero oli sateen jännääminen, keikun kokoajan sadealueen rajalla, ja loppujen lopuksi juuri pisaraakaan ei satanut vaikka loppumatkasta koko ajan näytti että alkaisi.

Ekan 50km kohdalla syöty iso jugurtti ryyditettynä koko 300g pähkinäpussilla oli liian iso jööti syömisiksi, pisti ukon jökkiin ja teki matkan teon hitaaksi aina 100km asti.

Myös vikalle cs-hostille pistin viestiä jossa pistin saapuvani kunno varo-ajalla. Loppujen lopuksi pääsin perille hyvissä ajoin vielä valoisan puolella, tuntia aikasemmin kuin ilmotin. Ei ollut Holgerille mikään ongelma, ja myös hän osottautu äärettömän mukavaksi ja anteliiaksi isännäksi. Koitin aikasesta saapumisestani johtuen tarjota illallista, mutta Holger halus mieluummin laitta minulle ruokaa, erilaisia makkaroita ja pastaa salaatilla, plus jäätelöä mansikoilla jälkiruoaksi, ja kyytipojaksi vielä mustaherukkaolut. Erittäin maittavaa, ja mikäs sitä nyt hyvää tuuria tällä saralla siis olisi muuttanut. Holger on myös opettaja, lomalla, ja houstaa cs-meiningissä suurelta osin sen takia että pääsee puhumaan englantia. Kun opettaa kieliä ja haluaa pitää enkun vireessä. Sen lisäksi on lähdössä poikakaverinsa kanssa Helsinkiin lomalle, ja mieluusti kyseli multa vinkkejä paikoista joissa kannattaa käydä, ravintoloista jne. Vastailin parhaani mukaan, mutta aika hataralla tolalla omat tiedot ja mielipiteet tollasista asioista omasta kotikaupungista on. Pitäis varmaan miettiä asiaa. On vähän noloa kun ei pysty kunnolla vastaamaan moisiin kyssäreihin, ja niitähän tulee jos cs-meiningeissäkin on niin varmasti aika paljon.

Nopea polkeminen tuntu kyllä hiukan lihaksissa. Tuntu että vähän joka paikka kolotti kautta veti. Unen saamisen kanssa ei kyl oo ollu koko reissun aikana mitään ongelmaa, mikä ei tietty oo kovin yllättävää. Oli oikein kiva pistää maate tietäen että seuraavana päivänä voi ottaa rennosti ja että sitten polkemiset oliskin poljettu.