21.7. päätepiste sotkemiselle

21.7. to, Nordhorn - Utrecht, 159 km, 11h 20min

Tarjosin Holgerille aamiaisen hänen valitsemassaan seisovan pöydän mestassa, missä ei ollut hänkään koskaan käynyt. Makso 8.9e per napa, ja vaikka sinällään oli tuttu sisällöltään mitä Puolassakin oli ollut, oli tämä kyl kertaluokkaa parempi, ja hintansa väärtti. Sämpylät oli lämpimiä, leipää oli montaa eri sorttia, juustoja oli myös valkohomejuustoa, marmeladeja oli useita, pekoniakin löyty, sekä pähkinöitä, rusinoita ja auringonkukansiemeniä mysliin. Kahvi oli hyvää, sai kaakaotakin. Tuli kyl syötyä liikaa. Kyl se sittenkin niin on ettei pyöräileen lähtiessä kannata syödä kupua täyteen. Saksas on niin että tippi annetaan henkkohtasesti samantien. Olin nytkin antamassa, mutta suomitapaan olin jättämässä pöytään. Niinkuin Wolgastissa Gunnari niin nyt myös Holger ihmetteli ettetkö tippaa ollenkaan. Käytiin sitten viemässä tarjoilijattarelle henkkkohtasesti vähän päälle kaks euroa, herätti huvitusta, turisti matkassa.

Kun pääs matkaan, alkumatka oli tosi hidas. Eka oli suunnistamassa kohti historiallista kylää kohti minkä Holger neuvo, mutta kun se ei heti löytynyt, otin kurssin kohti Hollantia. Matka oli hidasta osin sen takia kun halus ottaa rennosti, mutta myös sapuskan takia.
Hollannin raja tuli nopeasti. Ero Saksaan oli yllättävän suuri. Kaikki oli matalampaa, sekä jotenkin enemmän sekaisin kuin Saksassa, jossa rakennukset olivat samansuuntaisia ja suorassa, sekä suuremmilla välimatkoilla.

Pääsääntösesti matkan teko oli puurosta ja tylsää. Liikennejärjestelyt ja rakennusten kaaottiselta tuntuva sijottelu herätti hämmenystä ja huvitusta. Pyöräteitä oli kyl joka puolella eikä tarvinu ajotiellä oikeastaan ajaa ollenkaan, jos jos pyörätietä ei näkynyt rupes se herättää heti ihmetystä että nyt on jokin vialla. Aikasemmin on saman tien mennyt autotielle, mutta Hollannissa se on tosiaan poikkeuksellista. Eikä edes sallittua ajaa.

Puolimatkas rupes eka tihuttaa, sitä sataa vähän enempi. Ilma muuttu aika kylmäks. Vedin vielä noin satasen kohdalla kylmän italiansalaatin, joka kylmetti entisestään. Piti pistää oikein sadehousut ja hanskatkin, kädet oli aika tönköt. Ihmetytti myös että onko voimat niin lopussa että joutuu tosissaan polkee eikä pääse oikein eteenpäin. Huomasin sitten että perhana, sehän on vaan pitkä ylämäki missä on. Matkan aikana monta kertaa kävi tosiaan niin että pitkä loiva ja suora ylämäki näytti alamäeltä, ja ihmetteli että onko pyörässä jotain vikaa vai voimat loppu vai mitä.

Kaiken kaikkiaan Hollannin tiet ovat supertylsiä. Kaupunkien väliset ainakin. Ihan suoria, tasasia, ja pitkiä. Tai ainakin tuntuvat siltä, kun ei oo mitään vaihtelua. Ja siellä suhaa paljon kilpapyöräilijöitä, ymmärrettävästi. Hirveetä vauhtia. Aika epämotivoivaa, tuntuu että menevät tuplavauhdilla ohi, suhahtaen, ja näin varmaan onkin, kun ite vetää jotain 17-21 km/h. Lisäksi tosi monella on sellanen hybridi-polkupyörä moottorilla, jotka on ihan äänettömiä. Huvittavaa on että mummotkin vetäs ohi jotain 33% suuremmalla vauhdilla. Aluks katto että miten on mahdollista, kun poljentakin näyttää niin kevyeltä, mutta sitten huomas että on moottoriavusteinen.

Ihan loppumatkasta pääs pois harmaan tasasen pilvimaton alta. Näytti kyl että koko taivas silmänkantamattomiin oli sen peitossa aluksi, mutta kun pääs sieltä pois, nousi mielialakin. Suuri vaikutus menemiseen, tahti myös nousi, tietenkin myös siks kun kilometrit väheni. Päivän mittaan vitutusta aiheutti myös se että musaksi oli tullut pistettyä pelkästään jotain uskomattoman paskaa vanhaa jenkki-oldie-iskelmä-romanttis-shitti-country-junttimusaa. Ei kertakaikkiaan kestänyt kuunnella, vaan piti skippailla, montakyt kertaa ennenkuin muutama hyvä biisi tuli. Jostain syystä ei tos swimman-ipodissa toimi random. Tiedä missä vika. Ei nyt mitään supervalintoja tullu valittua musaksi muutenkaan koko reissulle, randomilla lähinnä semmosta mitä ei oo aikasemmin kuunnellut, mutta tää oli kyl koko reissun pohjanoteeraus. Aikasemmin on mennyt taustalla, hissimusiikkina, ja ollu jotain vaihtelua. Mut kun genre pysy koko ajan samana ja suurinpiirtein pahin mahdollinen, eihän sitä kestä. Jotkut meni kyllä niin överiksi että oli hyvää komediaa. Pitää koittaa ottaa ylös ihan huumorin takia. Mut pitäis kyl kategorisoida musa-arkisto, jottei tartte jatkossa kokea moista kärsimysnäytelmää.

Matkanteon hitaus, ja tietty myöhänen lähtö sai aikaan sen että viimenen puoltoista tuntia tuli tehtyä matkaa pimeässä. Se ei kyl oo kivaa. Ei nää juuri mitään, on hiukan vaarallista vaikka alkureissun jälkeen oonkin heti pimeyden tultua pistänyt valot päälle, ja on gepsin varassa. Lisäksi on kylmää, ja nytkään ei saanut sit otettua valokuvia maalintulosta mikä oli tarkotus. Mut hyvä fiilis päästä reissun päähän, ja siskon luokse. Hanna tulikin iloisesti vastaan, ja Ivon kanssa olivat hienosti pistäneet juhlahumun päälle, suomenlippu oveen, naposteltavaa ja viiriä ja plakaattia kämppään. Oiken kiva ja mukavaa, herttasta ja lämmintä meisinkiä.

Siinä oli kyl pyöräilyt, ainakin isommat, siis ei minnekään Pariisiin enää pyörällä täältä. Blogin otsikko pitäköön kutinsa, katsoo tuleeko täältä tehtyä jotain päiväreissua jonnekin ja kauanko tulee oltua, mutta suurempi reissaaminen tämän matkan osalta pyörällä on tässä. Antoisa matka, mutta hauska päästä loppuun. Täytyy tehdä tarkempaa analyysia vielä, tai no, ainakin kertoa fiiliksistä ja siitä mitä tuli opittua, ja kattella mitä on kirjotellut ja kattoa mitä puuttuu kautta onko kirjotellu puuta heinää. Eipä tullu loppujen lopuksi kirjoteltua niin fiilispohjalta juttuja blogautuksiin, ainoastaan pintapuolisia tapahtumakuvauksia, mikä on harmi, mutta kun ei ole pitkään aikaan kirjotellu mitään eikä siten orientoitunut, eikä aina pystynyt kirjottaa heti juttujen tullessa mieleen, niin onko tuo nyt ihme. Lisäks on sanottava, että vaikka onkin hyvä rentoutua ja antaa asioiden tulla omalla painollaan, niin aika vähälle jäi asioitten märehteminen ja funtsailu pyörän päällä, joka osaksi on hyväkin ihan turvallisuusmielessä ettei ajattele ihan jotain muuta ja oo huomioimatta esim liikennettä. Mut alkumatkasta kyl oli idearikkaampi fiilis, loppureissusta tuntuu että aika vähän oli ajatuslentoa korkeammalla tasolla kun sotki menemään.

Fiiliksien lisäks täytyy koota statsit vielä numeerisessa muodossa matkasta. Kilometrimääräksi tuli kokonaisuudessaan 2375 km. Kun Wilhelmshaven jäi pois niin kahesta ja puolesta jäätiin hiukan, mutta ottaen huomioon että jalan takia leikki meinas jäädä kesken jo Wolgastiin, niin oon tyytyväinen tohon.