18.7. ja matka jatkuu

18.7. ma, Rostock - Grossensee, 162.48 km, 10h 30min

Oli kerrassaan hyvä päätös jatkaa. Jalka ei tuottanut juuri mitään ongelmia. Noin 75% matkasta meni niin ettei jalassa ollut mitään tuntemuksia, pääsi vetämään hyvää vauhtia, ja lopussakin vain hiukan, eikä varsinaista aikasemmin vaivannutta kipua. Lisäksi tiet olivat koko ajan hyviä, ja vaikka ajottain tuuli tosi lujaakin, niin sateen uhasta huolimatta ei satanut kuin kuuroja, ehkä neljä kertaa ja jotka kestivät hyvin lyhyen aikaa.

Kivaa polkea, kun pääsi pitkästä aikaa kunnon vauhtia. Pitkäkin matka taittu joutuisasti, aika tuntu menevän nopeemmin eikä ollut samanlaista lusimista kuin aikaisempina päivinä. Puoli matkaa meni oikeastaan niin ettei ees huomannut. Myös fiilis siitä että oli ajoissa liikenteessä tuotti hyvää oloa, eli siis tosiaan jatkossakin kandee lähtee aikasin liikkeelle, viimeistään ysiltä.

Edellisen yön massiiviset unet olivat myös kovaa valuuttaa, ei juuri väsyttänyt. Aamiainen Klaran ja Janan kanssa meni myös nappiin, oli kiva turista viimeiset turinat ja Klaran tarjoilema salaatti ja muutama voileipä olivat hyvä veto, ei liikaa, juuri sopivasti. Tauoilla naamariin omena, suklaapatukka, sekä yhteensä kolme myslipatukkaa. Sekä loput, eli miltei täysinäinen pullo sokerista jääteetä. Syöminen osu nappiin, ei ollu täysi olo ja energiaa riitti. Tietty edellisen päivän armoton, lähinnä makea, tankkaus anto energiaa myös. Ehkä aikasempien päivien ylensyöntikin on verottanut tahtia.

Silvia ja Karen ovat huippukivoja. Mulla on käynyt kyl tuuri näitten cs-juttujen kanssa. Tytöt asuvat kaksistaan hulppeassa isossa talossa hienolla alueella, ovat molemmat töissä Hampurissa Olympuksella, ja puhuvat hyvää englantia. Hyvät läpänderit. Ja koska tulin liian ajoissa, tarjosivat he minulle suussa sulavaa mustrikkapannaria, ja vielä siihen päälle espressot jäätelöineen, nam nam. Puhuttiin paljon matkustamisesta, tangosta, soittamisesta. Silvia on kova tangon harrastaja ja haluaisi joskus Seinäjoelle. Lisäksi myös kova matkustamaan ja backpäkkeilee, ja couchsurffailee. Ovat käyneet 37 eri maassa. Silviallakin on ikää 34 joten suoritus on aika kova. Olin nyt perillä vähän yli kasi, näin pitäis viimeistään aina olla, niin kerkee heittää läppää ja viihtyy. Nyt heitettiin läpyskää noin yhteen, ja siinäkin aika loppu.

Peruin tosiaan eilen loput cs-hommat, joita nyt yritin palauttaa. Vika etappi, eli Nordhorn onnistu, mutta Bremeniin ei saanu kontaktia. Toivottavasti onnistuu. Loput etapit on kyllä turhan kovia, kaikki päälle 150km. Vaikkakin jalka ei nyt pahemmin valitellut, niin voi olla että huomenna sen jo tekee kun samanlainen siivu tulee.

Mut oonpa tyytyväinen että lähin vielä matkaan enkä luovuttanut. Kerrankin näin että jääräpäisyys ei ainakaan toistaseks lyöny nokille.