14.7. terveydellä leikkimistä

14.7. to, Rewal - Wolgast, 127km, 12h 06min

Päästiinpä Saksaan, perkele. Polvi oli kyllä kipeä, tai oikeastaan jänteet ja reisilihaksen alaosa, en osaa sanoa. Liekö ärtynyt ja tulehtunut tästä leikistä. Ei se varsinaisesti polvi ole, niinkuin esmes se juoksuvamma mikä tuli maratontreenailusta ja otti nimenomaan polveen. Jotain tekemistä varmasti väärästä kiertoliikkeestä.

Meni taas yöpolkemiseksi. Mutta ei oikein voinut muutakaan, kun oli fiksua lähteä liikkeelle niin myöhään kuin mahis eli yheltätoista, että saa levätä, ja muutamat tauotkin oli enemmän kuin paikallaan, koska siitä jalka tietty tykkäs.

Tuskaa oli ajaa jalan kanssa. Oikeastaan sillä ajatuksella pääs eteenpäin että pois Puolasta vihdoin. Ja että voi sitten turvautua junakyytiin, jonka katteli hotellissa aamulla miten menis, Wolgastista suoraan Utrechiin pitäis olla pyörineen 130e. Hotelliaamun venytys oli kiva muutenkin kun pysty lähettelee maileja, joka oli piristävää, kontaktia suomipiireihin. Juna vois tulla kyssäriin ainakin jos esim. yhden lepopäivän jälkeen homma ei skuttaa. Joskos Gunnar suostuisi toiseen cs-yöhön, pitäis kysyä. Harmi kyl rupee taas säätää.

Dziwnowissa oli ihan järkky ruuhka. Pieni kapea kaistale maata jota vesi ympäröi molemmilta puolilta. Ilmiselvä turistirysä, ja autoja sen mukaisesti. Sopi tavallaan mulle kun en olis lujaa päässy muutenkaan, oli hauska mennä samassa tahdissa kuin muut. Olis varmaan ruvennu kyl vituttaa jos olis ollu kuosissa. Hassua ettei tollasella alueelle oo pistetty jotain läpikieltoajoa. Garmin kyl koko ajan halus että ajasin ylimääräset 20-30km Szechenin (tms.) kautta. Jokseenkin pöljää tolta laitteelta, se nyt olis liikaa vaadittu että se oppis siitä ettei seuraa ohjetta, mutta ettei voi esimerkiksi discardaa jotain sen ehdottamaa ja määrittää uutta vaikka välietappien ja suorimman kautta.

Näköalatasanne tuli vastaan puolivälin tienoilla. Oli ihan nasta vaikka pyörän kanssa joutu vähän puskee että sai sen ylös juurista mäkeä. Vaan ei sitä jaksanu ruveta jättää mihinkään. Tarjouduinpa oma alotteisesti ottaa pariskunnasta kuvan kun mies koitti kättä ojentamalla ottaa ite, palvelus jonka mimmi tuli hetken päästä maksaa takas kun huomas mut samoissa puuhissa. Näin se on että kun antaa, saa, ja hyväntahtosuus lisääntyy. Ainakin oikeissa ympyröissä, mitä sekin nyt sit tarkottaa. Lähinnä haen varmaan että jos aina antaa tilanteesta riippumatta, jotkut eivät osaa sitä arvostaa ja käyttävät vain hyväksi. Ja sitten hedonisesti ajatellen ei aina voi antaa tai se olis liikaa itteltä pois. Mutta aivan liian vähän ihmiset nykyaikana antavat. Niin immateria kuin materia-juttuja.

Ylensyönti kannatti aamulla hotellissa. Aamiaisesta ei jaksanut ottaa ees kuvaa, se oli niin perus, vakiosetti mitä muissakin on ollut, tosin vielä ehkä valjuin kolmesta. Söin hitaasti ja hartaasti, eka tuntu että liikaa. Mutta koska pyörällä vauhti oli hiljainen, sopi se hyvin niin pysy nälkä koko ajan poissa.

Juuri ennen saksan rajaa piti mennä lautalla vesialueen yli. Se oli ilmainen, kun oli ikäänkuin tien jatke. Valitsin olevinaan seikkailunomaisesti kahdesta vaihtarista sen joka oli tarkoitettu paikallisille, lähinnä autot siis tarvitsivat jonkun kohdepaikan erikoiskilvet että pääsivät kyytiin. Reitti turisteille olis ollu 3km pidempi. Aattelin että tuhlataan puolan puolella kaikki slotit, niitä kun oli 87 jäljellä. Päälle kakskybää egeinä, sillä sai vikan kaupungin, Uzhnam (tms.), halpamarketista aika läjän suklaata. Myös mysliä, pähkinää ja muutama tonnari, sekä juoma tuli ostettua. Vähän kyseenalaista kyl ostaa, olis se 20e ollu rahaa jolla saa jotain järkevää syötävää vaikka kalliimmalla. Suklaata tullut syötyä kyl turhan paljon, naama kukkii. Tuntuu vaan niin helpolta snäkiltä tällä matkalla. Mut sitä myöten on mennyt nyt se fiilis että on kiva päästä kohdekaupunkiin missä voi syödä. Kun ei täs varsinaisesti oo nälkä milloinkaan. Vielä viimeset slotit tuhlasin snäkkikojulta hampurilaiseen, naurettava 7 slotia ihan ookoo purilaisesta, ja sitten kaks jäde, valkonen magnum ja joku kopio, päälle 8 slotia, jossa kassaneiti varmaan huijas. Hinnat näytti olevan puolet siitä hinnastossa. Loput alle yks sloti jäi sitten tienvierustan penkille.

Yllättävän vähän liikennettä oli saksan puolella. Ja rajalla ylipäätään. Ei tietenkään raja-asemallakaan ketää, rakennukset tyhjinä.
Mut perhanan kylmä oli saksan puolella kun aurinko laski. Hoidetut pellot ja ojat sai aikaan sen että ne keräs kaiken lämmön. Tosi vilu, jota tietty pahensi se ettei ollut sukkia. Sekä takki että housut että hanskat piti laittaa päälle, vaikka housut nyt avattuna olivat olleet sateen pelossa jo koko päivän. Ihan aamun pientä tihua lukuunottamatta ei satanut, mikä oli huippua, olis tehny motivaatiolle hallaa. Yöllä heräs ukostukseenkin ja kovaan sateeseen.

Mut saksan tiet, lukuunottamatta varmaan Garminin typeräsit tarjoamaa peltojen yli menevää betonilaattakohellusta, on tosiaan huippuluokkaa. Näin landellakin missä ei juuri mitään ole. Ja viimeistely, kaikkialla on heijastimia, turvavaloja, ja puillakin on kaaret ympärillä jos lähellä tietä. Täällä ei olis mikään ongelma edetä vähintää 150km joka päivä.

Ihme tyyppi kyl tää Gunnar, on pilettämässä jossain nyt, mutta oli pyytänyt veljensä päästää mut yksin sisään kämppään. Aika luottavaista, mutta toisaalta tää cs kyl reguloi aika hyvin. Ja olenhan minä luottamuksen arvoinen, hih, joten homma toimii.
Pähee kämppä kyl, omakotialueella paritalon erillisrakennus, poikamiesstailiin. Huomen on pakko pitää välipäivä. Urpoa oli jo nyt ajaa kipeellä jalalla näin pitkään. Ei tuntunu tulevan damagea, illan kylmyys, onneks, tuntu vielä saavan sitä parempaan kuosiin, sai lopussa kiristettyä vauhtia. Mikä oli hyvä koska muuten olis myöhästynyt pahasti. Keskituntivauhti liikkeessä oli jotain 13 ilman loppua, ja ylämäissä saatto tippua reilusti alle kympin.

Gunnar tulikin puol yhdeltä takas bäkkiin eikä ollukkaan pilettää ilmeisesti, vaan duunissa. Se on ykistyisyrittäjä ja tourguide, näyttelee läheisiä kuuluisia mestoja ja saksan pisintä hiekkarantaa. Älyttömän mukavan olonen, puhuu englantia hauskalla aksentilla. Ja lupas että ilman muuta voi olla toisen yön, ja kertoili heti mitä täällä voi tehdä. Siistiä. Se on sillä selvä, perjantai on lepopäivä. Gunnar väläytti mahista osallistua turistikiertueelle. Vois olla jees, riippuen hinnasta ja siitä onko se saksaksi, vois itte ottaa sitten täydellisesti levon kannalta, jahka se turnee ei aktiivisuutta vaadi.