... toinen puolisko 9.7.:stä

9.7. goldap - bartozysche, 120km, 7h 38min

... rafla Goldapissa oli ihan huippuveto. Safka oli hyvää, tulipa mieleen etten oo ottanu mistään safkoista kuvia vaikka piti, harmillista, alkupalaksi gulassi-keittoa, leivän kera. Näköjään täälläpäin kun tilaa maitoa, tulee se lämmitettynä. No hyvää se oli. Pääruoka joka tuli ennenkuin olin miltei keittoon koskenut, kun laitteiden kanssa härväsin ja kirjottelin, oli jonkinlainen wienin leike, possua, jonka kera oli keitettyjä pottuja, hapankaalia, salaattia, aurinkosalaattia. Maukas annos kaikkien näiden päivien jälkeen kun ei oo syöny paljon mitään kunnollista. Söin hitaasti ja nauttien. Ja raflassa kävin heittää eka kepillisen, ja sitten kun uumoilin että voisi tulla enemmänkin, tilasin vielä päätteeksi laten, joka pisti suolen toimimaan ja sain kunnon jötäritkin aikaseksi. Internetkin toimi erittäin hyvin. Hauska ettei tosiaan visa kelvannut tai puhuttu sanaakaan englantia. Mutta miltei täyden kympin keikka.

Oli erittäin kiva lähteä sen jälkeen polkemaan, varsinkin kun sää oli hyvä, ja huomasin että (linnuntietä) seuraavaan etappiin oli vähän alle 100km. Aattelin että kiukulla se voisi onnistua. Ja hyvällä fiiliksellä pojeskelinkin koko päivän. Paikotellen oli hyvä vauhti. Paikotellen oli niin paskaa tietä ettei lujaa päässyt mut fiilis pysy hyvänä. Ruoka autto ihan sikana. Tyhjällä vatsalla on siis dorkaa kärvistellä. Ja ehkäpä sellasella mikä on jollain ihan pökäleellä täytetty. Mutta hyvällä ruoalla täytetty vatsa ei haittaa ainakaan tällasta kevyttä urheilua, päinvastoin.

Oon ottanu tavaksi moikata kaikkia vastaan tulevia pyöräilijöitä, vaikke eestin jälkeen oo juuri
retkeilijöitä nähnykään. Tai no itse asiassa ennen Goldappia näky muutama. Hauskaa se on. Sitten voi naureskella partaansa jos joku ei niin tee. Mutta luo jonkunnäköstä sosiaalista kontaktia, se kun on ollu ihan nollissa kun on menny miltei pelkäks pyöräilyks. Edes pienet rutiinit ja jutut helpottaa matkan tekoa aika huomattavasti. Asioiden konkreettiset mietiskelyt, listan laatimiset, lauleskelut jos paikka on sopivat. Sellaista on tullut harrastettua. Aluks aattelin että helvetti, miten en tajunnut ottaa äänikirjoja messiin, mutta en oo ihan varma miten niiden kanssa olis mennyt. Oli se kyllä silti virhe. Biisit mitä on pistäny (nyt on toinen soittosetti menossa, toista päivää) tulee kuitenkin aika nopee kuunneltua läpi ja on aika sekalaista kamaa tykkäämisasteikolla. Muunmuassa Abban miltei koko tuontanto ollu kuuntelussa. On niillä jotain nostalgistakin. Mutta jos sattuu tulee oikeesti oma suosikki, kyl se nostattaa fiilistä.

Puola Goldapin luontopolkujen jälkeen on ollu kumma paikka ajaa. Homma menee niin että eka ollaan jossain kylässä, joko ihan snadissa tai vähän suuremmassa, josta alkaa sitten mäkinen puilla reunustettu "kunniakuja" joka johtaa toiseen kylään. Puitten toisella puolella on sitten peltoa, lehmiä tai yleensä viljaa. Joskus voi olla että mennään mettässäkin. Aika idyllistä, silloin ainakin kun tie on kuosissa. Jossa homma on ollu kaksjakoinen. Joskus ihan huippuhyvää, joskus tosi paskaa. Aika fifty-fifty.

Raflassa huomasin myös kun tsiigailin cs-tilanteet että bartozyschessä olis ollu mahollinen majotus. Pistin jehulle tekstaria, kun en ollu sitä jatkanut aikasemmin, mutta vastausta ei tullut. Illansuun kylässä kävin kaupassa just ennenkuin se meni kiinni, ja jossa yllätys yllätys noin 35 kauppaneiti osas auttavasti englantia. Piti tietysti jotain läppää heittää kun on ollut niin harvinaista. Ostin jäden, vesipullon, jugurtin ja pähkinöitä. 15 slotia eli kolme euroa. Ajatuksella että ne on seuraavan aamun aamupala jos ei muulla hoidu. Syöntiin meni vain jäde, spriten jämät sekä vanha jo lyttääntynyt banaani edelliseltä päivältä. Samalla koitin
vielä hätistellä cs-majotusta, mutta tuloksetta. Kun huomasin että määränpäähän oli enää matkaa 30km, ja vaikka kello olikin jo yheksän, päätin että menen sinne asti vaikka olis kuinka myöhä, ja jos cs majotus ei natsaa, niin sitten menen hotelliin. Teltta ja makuupussi kuitenkin olivat muistini mukaan vähän märkiä, joten olisi tosi ikävää niissä nukkua.

Nyt tätä kirjotetaan hotellista, 3 tähden, jossa respassa puhuttiin ihan hyvää englantia. Todella piristävää. On se kyl vaan niin tärkeää olla sosiaalisessa kontaktissa. Miltei mitkä tahansa jutut kelpaa. No tosin tietty kun halusin tuoda pyörän hotellin aulaan, huoneeseen eivät antaneet ottaa, ja hyvä niin kuin ei tänne olis mahtunut, niin jok tapaukses läppä meni pyöräilyyn ja sen ihmettelyyn että olen tullut suomesta asti sillä.

Internettikin toimii huoneessa jotenkuten. Pesin ekaa kertaa pyykkiä matkalla huoneen lavuaarissa. Ja pistin makuupussin ja teltan roikkumaan jotta kuivuisivat kunnolla. Hotellissa on myös seisova aamiainen. Pitää mennä heti seiskalta syömään, jotta pääsee suht ajoissa matkaan. Nyt ei sais kyllä vetää päivää pitkäks. Kun saatiin aikataulu kurottua umpeen, niin turha valauttaa sitä heti. Kahelta on vasta checkout mut kyl matkassa pitäis olla viimestään kympiltä. Koko lysti maksaa 152 slotia eli jotain 40 egee. Ihan hyvä musta, hyvä valinta.
Hotelli eka piti valita niin että kaupunkiin saavuttuani katon garminista ja suoritan ehkä jonkun pienen vertailun. Mutta kapunkiin tultaessa tämä mis oon oli heti kyltitetty että seuraa tänne ja tonne. Vaikutti tosi prameelta miut aattelin että jos alle 50e niin en jaksa säätää. Tuntuu hyvältä valinnalta, mitä nyt just nyt joku venäläinen tai mikä lie äijä jorisee viereisessä huoneessa tosi kuuluvasti. Voi olla vaikea nuhkahtaa. Vaikeampaa kuin jossain skutsissa koska tältä ympäristöltä odottaa enemmän. Pitäisköhän mennä sanoo? Jos uni ei tuu niin sit kyl. Tästä
on maksettu kuiteski.