10.7 tie helvettiin

10.7. su, Bartozysche - Gdansk, 177km, 13h 02min

... tai no, Gdanskiin. ja ehkei noin voimakasta ilmausta voi mestasta käyttää, mutta tie sinne oli kyllä tän matkan tuskasin, ja sillä jo moneen otteeseen ajatteli että jotta jos jotenkin pistäis pillit pussiin ja maitojunalla takas.

Päivä alko oikein mainiosti hotellissa. Nukku sikeesti. Ne venäläis/puolalais-hölinöijät edellisenä iltana usko yksinkertasta seinään koputusta. Tuli hiljasta kuin haudassa saman tien. Omituista. Ja sainpa otettua aamiaisesta jonne hyökkäsin ensimmäisenä heti sen avauduttua seiskalta, kuviakin. Aamiainen oli ihan jees, normaali hotelli sellainen, enkä seisovasta luonteesta huolimatta vetänyt övereitä, mikä on tunnetusti ollut tapana. Sain pyörääkin huollettua, eli lähinnä teipattua ohjaustangon gripit sekä paikkailtua stonga-laukun virkaa toimittavaa vyölaukkua. Se kyllä ratkeili sitten toiselta puolelta ja on tiensä päässä. Hotelli makso vähemmän kuin luulin, 132 slotia. Aamulla sain vielä toimitettua matkan kolmannen täyslaidallisen porsliinin pinnoille (jos eka liettuan peltomaa sellaiseksi nyt lasketaan), joten hotelli-keikka oli enemmän kuin onnistunut. Eipä voi tuntea mitään syyllisyyttä siitä että sortui pehmoiluun. Lähtiessä aurinkokin paistoi. Ja joku setä torin laidalla jutteli mukavia, puolaksi tosin. Mutta edelleen, moinen pyyteetön ja iloinen kontakti on sika hienoa, pistää hymyä huulelle. Otinpa lopulta mukaan jugurtinkin minkä olin edellisenä iltana ostanut ja miltei heittänyt pois, kun hotellissa ei lavuaarissa pysynyt vesi kovin kauaa, mitä yritin jääkaappina vanhaan kunnon ruotsinlaiva-malliin käyttää. Toinen omituisuus oli ettei ollut vessa-suihkua. Näpit on tosiaan siinä kunnossa että on pyyhkiminen vaikeaa. Joku päivä tässä vielä joutuu lähtee hihat kurassa polkemaan, jos tilanne menee yhtään huonommaksi ja juttu pysyy samana.

Vaan eipä kauaa kun homma alko menee feduille. Tiet oli järkky huonoja. Eteneminen todella hidasta. Rupes sataa ihan raivona, ukosti ja salamoi. Mäkinen maasto huonoine teineen teki sen että vauhti oli vieläkin hitaampaa. Alamäet oli pieniä jokia jonka seassa joutu arpomaan missä kohtaa on pahimmat kuopat. No tulipa testattua sadevermeet. Toimivat hyvin, mitä nyt haltin hanskat on vähän sillein turhat, että ne kyllä kastuvat läpi märäksi aika pian, ja niiden kuivuminen kestää.

Lopulta kun sata kilsaa oli miltei täynnä, löysin poikkeavan loistokuntoisen tien, eli jonkinsortin moottoriliikennetien. Tietty
ajattelin että nyt sille, vaikka matkaa tulisikin kilsamääräsesti lisää. Viereisen bussipysäkin ja eväshetken jälkeen siis hanat auki. Vaan kun pääs istahtaa penkille huomas samalla että takakumi tyhjeni. Tottapuhuakseni oonkin ihmetellyt ettei sitä yhtä räjähtämistä lukuunottamatta oo muuten mennyt kumipuhki. Ei muuta kuin vaihtamaan. Vaan eipä onnistu. Paska multityökalu ei toimi takarenkaan irrottamisessa, tuhoo mutterista vaan kierteet. Eikä leatherman auta sen paremmin. Ei pysty saamaan muttereita auki. Tulee fläsbäkkinä että näin se on mennyt aikaisemmin. Ja ihmetys siitä miten sitä ei muistanut ja ottanut kunnon jakoavainta messiin. Plus minkä helvetin takia ei vaihtanut taka ulkokumiakin uuteen ennen matkaa, niinkuin oli alunperin tarkotus. Tosin olisko se nyt paljon auttanut jos se olis ollu samanlainen paska kuin etukumi joka aiheutti räjähtämisen. Yhtä kaikki, pientä vihastusta ilmassa omin hölmöjen valintojen takia. Ei auta kuin ruveta paikkaan kumia. Mutta samalla huomioin että taka-ulkokumi on ihan järkyttävän paskassa kunnossa, ja että reijän tehneen loven näkee selvästi. Mieleen tulee ettei paljon auta paikata, puhkee saman tien uudestaan. Siinäpä sitä sitten sateessa, aikataulussa jäljessä, on kiva kerätä motivaatiota. Ajattelin jo että mites tästä nyt ketkuilee ittensä himaan. Yrittää pysäyttää ohi kiitävän auton ja saada kyyti Gdanskiin? Soittaa jollekin suomeen tai cs-kontaktille Gdanskiin jotta saa hommattua tilataksin? Tuleepa mieleen ettei näillekään tilanteille oo miettinyt valmista toimintasuunnitelmaa. Jotenkin leväperästä. Olis hyvä että tällasissa perustilanteissa sellanen kumminkin olis. Kyseessä oli kuitenkin ihan normitapahtuma. Se että joutuu arpoo paikanpäällä tekee hommasta vaan vaikeempaa.

No mut, kun kumi oli paikattu, päätin että teen ylimääräse lenkin ja menen suurimpia valtateitä Gdanskiin, jotta välttää kaikki paskat tiet. Tämä ties jotain 15km ylimäärästä. Aluks etenin suht varovaisesti tunnustellen, ja miettien että mitäs sitten jos puhkee uudestaan. Kehkeytyi ajatus että sittenpä paikkailen kumia niin kauan kuin paikkoja riittä, perkele, periksi ei anneta. Mutta kun kävi ilmeiseksi että se kestää, niin sitten ajattelin että Gdanskiin on ehdittävä ennenkuin kumi puhkeaa (missä ajatuksessa on vähän järkeä), plus pitää ehtiä sovittuun viimeistään 23 aikaan hostille. Matkaa oli 60km ja mieliala matala, mutta pistin naulan päähän ja ajoin hirveässä liikenteessä suht täysiä. Oli kyllä helvetin epämiellyttävää. Ikävimpiä juttuja vähään aikaan. Pelkkää pikkuautoa oli tiellä, mutta yhtä kaikki. Lisäksi 20 km ennen Gdanskia tie oli ohajattu kiertotielle, oli todella pimeätä, autoja suhahteli ohi, mulla ei ollut mitään valoja, ja koko ajan oli mielessä kuinka läheltä ja lujaa autot suhaavat ohi, ja kuinka ei tarvita kuin joiltain niiltä tuhansilta autoilta kuin pieni virhe, tai multa, ja siinäpä sitä sitten ollaan. Kehittelin matkalla suunnitelmaa siitä että Gdanskissa sitten, vaikka seuraava päivä meniskin siinä, lähetetään väkiste sitä kamaa postissa pois mitä ei tartte, ja huollatetaan pyörää.

Vaan lopulta perille. Gdansk on kyllä ihan järkyttävän iso. Ja vanha kaupunkin siisti. Sen läpi ajelin kun menin cs-majapaikkaan. Jengillä meno päällä sunnuntai-iltanakin. Vaikutti kyllä kokemisen arvoiselta. Cs-tyyppi, Antoni, asuu alivuokralaisena isossa suhteellisen fiinissä lukaalissa jollain lähialueella. Alueella kuulemma asuu ylempää keskiluokkaa, lääkäreitä etcetara, jotka vuokraavat kellareitaan opiskelijoille ja alempi tuloisille. Kellari-tilat olikin vaatimattomat. Antoni on ihan uskomattoman mukava ja ihmeellinenkin heppu. Intelluktuaalisena haasteena opettelee suomea. Osaa sitten haika hyvin. Ei pysty nyt varsinaisesti keskustelemaan, ei ainakaan sitä tehnyt, mutta sanat ja sanonnat ja lauseet mitä sanoo, menee kieliopillisesti ja lausunnallisesti oikein. Lisäksi, vaatimalla vaati että minä nukun sen sängyssä (vuodesängyssä), ja se nukkuu itte makuualustalla makuupussissa. Siitä ei kuulemma keskusteltais. Hyväksyin sitten. Rupateltiin mukavia ja menin tyytyväisenä siitä että aikataulu pysyi ja pääsin Gdanskiin, vaikkakin todella väsyneenä. Antoni pisti kellon herättämään puoli kasi. Uniaikaa olisi kuusi tuntia. Ei tuntunut miellyttävältä ajatukselta. Ehdotin että jos mentäisiin aamiaiselle johonkin mun kustannuksella, johon Antoni että hän voisi pistää munakast mieluummin kämpillä. Aika joviaali hemmo kyllä. Todellinen hyväntekijä ja oman tiensä kulkija, hyvällä tapaa.