19.7. uudestisyntynyt

19.7. ti, Grossensee - Bremen, 168 km, 11h 54min

... jalka nimittäin. Siinä ei tuntunut kertaakaan minkäänsortin kipua. Liekö Silvian antamat homeopaattiset voide ja pillerit todella tehosivat näin hyvin, vai toimiko lepo aikasemmilta päiviltä nyt täysillä? Luulen että molempia. Oli kyllä kiva polkea sillä tapaa että pysty unohtaa jo jalan kipeyden ja sen suhteen varovaisuuden. Tosin, kyllä jalat tönköt olivat, väsymystä kyllä havaittavissa.
Jatkossa kyllä ehdottmasti vastaaville reissuille pitää suunnitella niin että esim. kolme päivää polkemista, ja yks päivä lepoa, tai jopa 2 ja 1.

Aamu oli vähän weirdo. Menin ujosti, vaikka Silvia moneen otteeseen sanoin että voi ja pitää ihan ronskisti mennä vaan kylppäriin ja muutenkin olla kämpillä kuin kotonaan, paskalle. Silvian makuukammari kun oli ihan kylppärin vieressä ja ilman ovea. Piti pistää vanha paperikikkakin jottei lösähtelis. Ja tulipas kyllä ikävän hajuista, no sellasta se on, mutta on se vähän ikävää kun nätti nainen tarjoaa majapaikkaa ja palkinnoksi jätetään tyrmäystippoja vessaan. Sama höveliäisyys oli kyllä sapuskojenkin kanssa, Silvia moneen kertaan sanoi että senkun syöt vakka jääkaapin tyhjäksi, mutta enpä minä viittinyt mitään ominnokkineni ottaa vaikka nälkä olikin. Pitäis sitä nyt ihmisiä uskoa, hölmöä käytöstä, olevinaan kohteliasta, mutta menee kyllä anteeksiettäolenolemassa-enkuuntelemitäsanot - linjalle. Vaan kerta kaikkiaan mukavia ihmisiä. Hienoa jutella kun kommunikaatiossa ei mitään ongelmaa. Englanti suju mallikkaammin kuin mulla.

Hampuri oli ikävä, vaikkakin yritin kiertää sen niin silti aiheutti ongelmia. Täytyy ottaa nootti että kandee kyllä kaikenmoisten vesialueiden ylitykset kattoo etukäteen tarkkaan, varsinkin alueen jolla niitä on paljon. Aamulla Garmin ei suostunut laskemaan reittiä määränpäähän. Meni minuutteja turhaan kun odottelin että se tekis sen. Mutta koska ei onnannut, piti laittaa määränpää lähemmäks Hampurin lieppeille parinkyt kilsan päähän, tarkotuksena että siitä sitten uudestaan lähemmäks, kunnes loppumääränpään syöttö onnistuu. Paljastu että jostain syystä Garmin ei osannut laskea reittiä Hampurin kanaalien lävitse, liekö asetuksista johtuen eli siitä että no-highways oli päällä, ja siitä, että siltoja on ihan pirun vähän. Ja ne mitä on, on autobahneja, joille ei voi pyörällä mennä. Meni paljon aikaa, pari tuntia varmaan, selvitellessä sitä sotkua. Lopulta jouduin lähtemään väärään suuntaan 15 km lauttaa kohden jonka vanhempi pariskunta neuvoi. Ihme kyllä että mies puhui englantia. Mutta vitutti kyllä se poljenta. Onneks lautta sattu lähtee heti, ja kai kaks euroo kuuskytsenttii on ihan ookoo hinta. Hampurin lieppeiden sekoilun jälkeen matkan teko oli aika helppoa ja mitäänsanomatonta.

Pitkät pätkät mentiin hienossa saksalaistyylisessä vanhassa metikössä, jossa oli vielä järkyttävän pitkä alamäki. Sitä oli kiva mennä. Hampurin jälkeen alkumatkasta oli tosi paljon tietöitä joiden takia tie oli pistetty poikki, sun muuta työmaata. Kun niistä pääsi, niin enimmäkseen oli maaseutua, aina kunnes tultiin Bremeniin, joka onkin iso stadi, ja nopeella läpimenolla vaikutti aika siistiltä, paljon vanhaa rakennusta, keskustori oli oikein hieno, ja muutenkin korkeita rumia rakennuksia oli tosi vähän. Kun kuvasin kirkon kongissa olevaa pultsaria tosi kaukaa, tämä huomas sen ja heristi nyrkkiä ja huusi yousonofbitchiä. Aika kärkästä.

Nyt on Thomaksen kämpillä. Aika hulppea talo. Ihan keskustan tuntumassa. Hieno vanhantyylinen rivari, jossa neljä kerrosta jotka kaikki kuuluvat kämppään, varmaan jotain 200 neliötä, plus takapiha. Julkisivu vanhannäköinen, tulee mieleen jenkkileffojen kaupunkikuvat. Thomaksella oli illanistujaiset meneillään, ja oli yllättynyt kun tulin kun ei ollut lukenut viestiä jossa sanoinkin tulevani aikasemmin. Iloisesti kuitenkin otti vastaan ja kutsui ihmisten seuraan juttelemaan. Paikalla oli Thomaksen poikakaveri, joku lääkärikaveri ja hänen poikakaverinsa, ja Thomaksen veljenpoika. Siinä rupateltiin mukavia, sain muutaman voileivänkin syödäkseni salaatin kera, ja sitten vielä jäätelöä. Oikein mukavaa. Thomas onkin kova tekijä, pyöräillyt Alaskasta San Fransiscoon. 7000 km 5kk:ssa, ja Kaakkois-Aasiassa 3kk. Meikäläinenhän on totaalinoviisi häneen verrattuna, vaikka tänään menikin 2000km rikki, jee! Täytyy kysyä Thomakselta vinkkejä. Lupasi että voin osallistua aamiaiselle heidän kanssaa, huonona puolena että nukkuvat varmaan myöhään.

Mut tosiaan, nyt on sekin maali täytetty että saa kaks tonnia täyteen. Eikä enää matkaakaan oo jäljellä kuin kaksi päivää Utrechtiin. Eiköhän sen selviä, ellei jotain yllättävää tapahdu. Luulis että fysiikka kestää tän hetkisellä tolalla. Kysäsinpä Silvialta sen torpin nimenkin tossa, voi vetää sitä purkin naamaan jos tulee ongelmia.