6.7. Riika - joku paikka Siauliaista 40km etelään, 178km, 12h 58min

Päivä alkoi hyvin, houstaava väki teki hienon illallisen lisäksi vielä aamiaistakin. Illallisella oli
pannaria ja hyvää musta leipää ties millä juustoilla, ja aamiaiseksi oli munakasta kinkulla.
Eipä tullut siis iltapalaksi ostamia eväitä syötyä aamullakaan, vaan ne jäivät matkaeväiksi.
Lisäksi tuli noustua jo seitsemältä, joten hyvät eväät oli matkaan. Loistavia tyyppejä. Aikamoista vieraanvaraisuutta. Harmittaa ettei ehtinyt illalla ajoissa, eikä voinut tarjota illallista niinkuin tarkoitus. Neuvoivat muuten että Latviassa tsygä varastetaan lukosta huolimatta kymmennessä sekunnissa jos kääntää selkänsä ja on 10m päässä. Ja että mulla kävi tsägä kun näin ei käynyt kaupassa käydessäni edellisiltana, kun jätin sen lukkoon tolppaan laitettuna kaupan eteen. Siinä oli tosin vartija ihan hollilla kun kauppa oli menossa kiinni, mutta ei se kuulemma varkaita estä.

Vaan sitten alko heti vastoinkäymiset. Tie ulos Riikasta oli tuskainen, kun usko Garminia joka tylysti neuvoi hiekkapolkuja joilla oli tosi upottavaa ja hidasta ajaa. Ei pysty konalla ajaa muuta kuin asfaltilla.

Lisäksi tänään satoi ekaa kertaa. Ei mahottomasti, mutta kuitenkin noin 3h ajan ja sillä tavalla että ihan kastui, ei kyllä ihan litimäräksi. En kuitenkaan ruvennut pistää sadevermeitä päälle, aattelin että sade loppuu ja aurinko kuivattaa. Niin se tekikin. No problemo suuremmin sen suhteen.

Suurin moka oli se että 100km paussilla sitten katoin uudemman kerran että olen menossa oikeaan suuntaan. Tai tarkoitus oli kattoa osote tarkasti mihin mennä. Kun piti olla jo melkein perillä. Ja tätä oli ollu ilmassa jo aikaisemmin kun katoin, että kohdeosotteet oli ihan jossain muualla kuin mille reitti näytti. Ja niinhän se olikin, olin seurannut tietä kohti seuraava etappia eli Kaunasta. Jonne oli vielä tietty matkaa, mutta mitä Garmin ei näytä. Onpa paska ominaisuus, jäljellä olevaa matkaa ei näy. Harkitsin että joskos unohtaisin majotuksen Even luona ja jatkaisin Kaunasta kohti, mutta dorkasti päätin palata 10km takas samaa reittiä,
ottaa suunnan kohti suoraan länttä, ja koittaa vetää sitten ylimääräset 50km sinne, sillä perusteella että ei menis muut majotussuunnitelmat uusiks (vaikka ei ne olis menny, en olis Kaunakseen kuitenkaan ehtinyt), plus Eve tuntu mut haluavan sinne ja mäkin tavallaan sinne, kun se oli vetävän näkönen etcetera. No alkumatka meni hienosti kun tsemppasin ja vedin täysiä, ja tuli ihmeellisesti kuin lahjana tosi hienoa ja hiljanen tie. Mutta
sitä kesti vain 10km ja sitten alko hiekkatie, jota koitin ajaa, ja ajoinkin noin 10km, mutta oli niin tuskaa, meni niin hitaasti, että sitten kun sitä olis vielä ollu 40km vissiin samanlaista ainakin ajottain, niin jouduin Via Balticalle, jolla ei muuten ollu tarttenu ajaa koko päivänä. Todella vituttavaa. Jos olisin heti myöntänyt virheen etten lähde ees yrittää sinne Evelle, olisin päässyt 60km pidemmälle.

Ja lopuksi johonkin tuppukylään, sen laitamille, teltta pystyyn ja koisiin. Sitä ennen kävin huoltarilla ostaa suklaalevyn ja purkin tonnikalaa. En syöny niitä, vaan vähän herneitä jotka ukko anto Birzain lähellä. Eka tuli ilosestri jotain jorisee, kun kysyin että puhuuko englantia, kääntyi puolipelästyen pois, mutta kohti tuli sitten antaa herneitä. Hauskaa. Lisäks söin
tuplan. Päivän aika tuli vedettyä jugurtti pähkinöillä ja sitten italialainen salaatti. Ihan riittävästi mutta ikävästi on mennyt niin ettei lämmintä ateriaa ollenkaan.

Aika hulppeita kilometrimääriä. Ja keskituntivauhti on alhanen. Menee koko päivä pyöräillessä. Ei ihan hyvä, voi tietää huonoa motivaation kannalta ja muutenkin. Ei tää välttämättä näin hauskaa oo. Varsinkin jos lyhyet, helpot osuudet tuhoutuu tällä tavalla mokaillessa.

Pitäisi aina varmistaa suunnitelma ennenkuin lähtee suinpäin kiskoo. Ja jos on epäilys niin heti ottaa selvää onko sille pohjaa.

Näpit alkaa olee aika finaalissa. Sormet, varsinkin pikkirillit, ihan tönkkönä. Lienee pakko pitää välipäivä jossain. Joillain autoilijoilla on typerä tapa pitää koiraa pyöräilijän puoleisessa ikkunassa läähättämässä. Typerät rakit haukkuvat ohi mennessään, saattaa pelästyttää tosi pahasti. Ties vaikka hyppäisivät sieltä niskaankin jonkun päähänpiston seurauksena.