7.7, 8.7 ja puolet 9.7 - vastoinkäymisiä

7.7 ? - Kaunas, 137km, 9h 51min
8.7 Kaunas - 40km määränpäästä (Goldap), 131km, 12h 03min
9.7 (toistaiseksi) 40 km Goldapista - Goldap, 40km, n. 4h

Kirjotan tätä vasta 9. päivä, vaikka 7.7 osuuden olis voinu kirjottaa sinä iltanakin. Sillon meni
ilta Kaunaksen kaupungilla kun hosti näytti kaupunkia ja juoksutti parissa baarissa. Hauskaa,
mutta kostautu tottakai myöhäsenä lähtemisenä. Nytkin kirjotan tätä Goldap (Puola), ravintolasta, jossa ruoka tuotiin liian, todella, nopeasti, voi olla ettei paljoa ehdi kirjottaa.

Oli pakko pysähtyä tänne syömään, jotta saa vermeitä ladatuksi. Garminkin piti laittaa kiinni jotta säästyy akkua. Sen takia ei tuu tältä päivältä ainakaan tarkka statsia.

Otetaan recappi parin viime päivän tapahtumista. Ekan telttayön herätys oli sinänsä jees.
Heräs kuumuuteen. Ei pystyny jatkaa vaan kun tuli niin kuuma. Oli sinänsä yllättävää että
yöllä oli joutunu kiskoo makuupussin huppua tiukemmalla kun vilustutti. Ärsyttävä makuupussi, vetskaria on vaikea pistää kiinni tai auki kun siinä makaa. No, ei ollu kallein pussi. Makuualusta on kyllä loistava. Pehmeä. Näin matkalla ei ees huomaa alustan epätasasuutta ja kovuutta. Kun heräs, niin oli tietty armoton paskahätä kun ei ollu vessaa lähettyvillä. Eli jos jotain turhaa on tullu otettua matkalle niin vessapaperi ei sitä ollu. Sissillä menemään, tulipa kyllä iljettävät määrät löysää tavaraa. Ja helpotus tietty valtava. Kyl se Maslowin tarvehierarkia aika hyvin paikkansa pitää, ja Waltarin romaanit. Paskominen on yks perustarpeista ihan ehdottomasti.

Matka Kaunakseen oli suht vaivaton. Via Balticaa tuli ajettua ehkä noin kolmasosa matkasta, joka nyt alkaa tuntua tosi puuduttavalta. Tie on hyvä ja kilometrit menee sinänsä nopeesti, mutta niin saatanan tylsää ja stressaavaa se on ettei ole sen arvoista. Siks koitinkin aina kattella vaihtoehtosia reittejä, joita löyty jonkun verran. Just ennen Kaunasta tuli hieno jokilaakso. Siinä oli paljon nähtävää. Jonka lopuksi tuli ihan järkyttävä ylämäki. Joutu taluttaa koko matkan. Tähän mennessä ei mainittavia mäkiä ja kertaheitolla sitten giganttinen huvittavaa.

Päivällä lähetetty viesti Kaunaksen hostille, Aureliyalle, ei ollut mennyt perille. Kun soitin hälle suoraan kotiosotteesta, oli tämä konsertissa ja luuli etten ollu tulossa. Asu ihan keskustassa, hienon ison kävelykadun varrella. Onneks tämä soitti äitilleen, joka oli kotona, joka päästi sisään pienen sekoilun jälkeen. Kun ei puhunut sanaakaan englantia. Käsimerkit auttavat jonkun verran, mutteivat kuitenkaan kuin ihan perusjutuissa. Pääsin suihkuunkin, hienoa. Olikin ihan superpaskanen olo. Äitillä oli miesystävä matkassa, joka ei myöskään puhunut
enkkua. Käsittämätön halu niillä oli kuitenkin koittaa jutella vaikka ymmärrys oli miltei nolla. Tarjosivat iltapalaa, joka oli tosi jees. Muuten olisin mennyt suoraan nukkuu. Perunaa, jotain friteerattua kalaa, siankorvaa, ja kurkkua. Aika jotenkin venäläisen olosta. Aureliya halus mut konsertin jälkipeleihin joen
rantaan, joten menin sinne pyörällä. Sieltä muutama olut, maksoin tietysti Aureliyankin, joka jorisi liettuasta ja kaikesta, itse olin varsin seurallinen ja iloinen, toinen mukana ollut jäbä oli väsyneen ja mielenkiinnottoman oloinen, mutta joka johtui siitä että oli ollu bilettää monta päivää putkeen. Ihan hyvä, koska sillä varjolla pysty lopettaa luontevasti illan. Käytiin nopeesti jossain korkeassa baarissa missä trubaduuri pisti menemään, ja jonka jälkeen
nugguu. Oli onnistunut päivä.

Seuraava päivä Kaunaksesta eteenpäin olikin sitten paskin, ja ekstremein. Vein aamupalaksi Aureliyan lähiraflaan, jossa tuhraantu aikaa, vaikka safka oli ihan sopivan kevyttä, jos niin voi sanoa, keitto plus suht rasvanen toast mitaviinimehulla. Friibieinä tuli pari leivonnaista. Lähin vähän yli ykstoista matkaan. Liian myöhään, sänky oli vaan niin mukava ettei ennen kasia pystyny nouseen. Ja pakkaamisessa menee ihan liikaa aikaa. Kamaa on liikaa,
eikä kunnon järjestyksessä, yhden itemin otto räjäyttää koko paskan aina.

Päivä oli kuuma, ja epämiellyttävä ajaa. Pistinpä ekaa kertaa uuden paidan, tähän mennessä oli tullu ajettua samalla. Mukava hihaton kuumuuteen. Matkavauhti on hidastunut. Sormet ovat todella tönköt. Tämäkin kirjottaminen on tosi kömpelöä. Matka taittu, ja koitin vältellä Via Balticaa. Siinä 60km kohdalla olikin sitten hengenlähtö lähellä.
Varottamatta eturengas räjähti. Onneksi olin tullut Balticalta just pois, ja vaikka tie oli kovasti liikennöity raskaallakin kalustolla, oli just aikasemmin ollut liikennevalot josta pääsin vikana. Eikä ollu alamäki, joten vauhtia ei ollut hirveesti. Jalassa oli lukkokengät, joten en pystynyt reagoimaan vaan kaaduin suoraan vielä tien puolelle. Jos olis tullu auto siinä
niin siinäpä olis se ollu sitten. Vaan sitten äkisti tienviereen tsiigamaan vaurioita. Niitä ei ollu eturenkaan menemisen lisäks. Ajattelin eka että ulkorengaskin on mennyt ja että seuraavaks pitää rupea suurinpiirtein miten pääsee himaan. Mut ulkorengas oli vaan muljauttanu sisärenkaan ulos. Paska rengas. Olihan siinä sitä oiretta kun osti. Enpä osta
merkkiä enää, enkä Kauppaveljiltä mitään muutakaan, saatana. Lisäks just ostetussa renkaassa oli pahoja kulumauria vanteen lähettyvillä. Mutta rupesin pistää uutta sisäkumia, joka oli hidasta mutta onnistui. Siinä välissä joku helkkarin mukava liettualainen pysähtyi ja tarjoutui viemään mua servicestationille, koitettiin mahtuuko pyörä
kyytiin, yritti tunkea sitä pikkarin takapenkille, ei mahtunut, joten korjasin loppuun, keräsin kimpsuni ja hän ajoi edeltä servicestationille joka osottautu kilsan päässä olevaks pyöräkaupaks. Aika tsägä. Yllättävän hyvin onnistui kommunikoida jehun kaa vaikkei puhunu englantia. Riippuu selvästi halukkuudesta ja aaltopituudesta.
Paskat meinas tulla housuun kuitenkin kun lafka ei kelpuuttanu visaa. Eikä mulla rahaa ollut, paitsi euroja. Niitä suostuivat yllättäen ottaa, makso uus etu-ulkokumi 15e vaihtoineen. Varmaan ylihintaa mut ei paljon haittaa. Vaihtorahaks sain ekat liettuan rahani, jotka kävin tuhlaa puolimasennuksissa lähimään ruokakauppaan, Maximaan.
Sorruin ostaa veden sijasta spriteä, jäden ja kasan suklaapatukoita. Ja pienen jätskitauon jälkeen kohti Puolaa taas, saatanasti myöhässä. Koko episodiin oli mennyt yli kaksi tuntia. Matkalla näky vielä mysteerinen auttaja valkosella Golfillaan, tööttäs ja moikkas. Pisti hymyn huulille. Vielä ennen puolan rajaa kävin statoilissa tuhlaa
vikat liettuan rahani leivonnaiseen, ja loput 7c jätin siihen automaatin päälle. Puolan raja tuli ylitettyä joskus yheksältä illalla.

Sen kummemmin miettimättä jatkoin ajomista kohti Goldapia, mutta jos olisin miettinyt niin olis ollu selvää ettei sinne pääse. Vauhti oli muuttunut matelimiseksi kun en luottanut pyörään enää pätkääkään, ja mietin vaan koko ajan että miten olis pitäny jättää kamaa pois, ja itseasiassa että kun näin postin päivällä aikasemmin niin miksen heti
toiminut. Niin tässäkin kuin miltei missä vaan, jos jotain tulee mieleen tehdä ja siihen on tilaisuus, se pitää tehdä heti. Muuten ajatuksen kanssa sitten lusitaan pitempikin aika. Puolaan tultua maisemat näyttivät kyllä mukavilta. Paljon metsää. Mutta myös hirveästi mäkiä. Matkan teko muuttuu vaan hitaammaks. Mutta se oli "so long shitty Via Baltica"! Käännyin siltä pois ja olin tyytyväinen. Ajattelin vielä että todella mäkistä ja nättiä
tietä ehtisin Goldappiin. Mutta rupes tulee pimeetä. Lopulta niin että alko olee vaarallista ajaa. Otin led-valon käyttöön ja kikkailin sen pyörään kiinni että edes jotain näkyisi autoille. Niitä tuli kuitenkin vastaan aina vähän väliä, suht harvoin kyl. Kylmäkin oli kun metsät ja lammet ja joet ja laaksonpohjat nostivat kostetta. Ajatus alko kypsyy että pitää vaan pysähtyy ja laittaa telttaa. Näin jossain maalaistalossa miehen hommissa ja aattelin kysästä
joskos pihalle vois pistää. Osottautu pojaks jonka kommunikaatiosta ei tulli paskaakaan. Yritin piirtääkin mitä haluan muttei onnistunut. Kun ympärillä oli paljon lehmiä, koiria jotka haukkuu, ja piikkilankaa, en viittinyt mihin tahansa
vetää. Mut sitten oli ihan ok soppi just tienvieressä missä ei ollut mitään noista. Siihen rupesin pimeässä pistää telttaa. Se poika tuli puolen kilsan päästä hetken päästä kattoo mitä teen. Jotenkin oli sitä mieltä ettei siihen pitäis pistää, jotain hölis että kalingrad tuolla, venäläiset, latvia tuolla, latvialaiset, mutta ajattelin että paskat, oon jo sen verta pistänyt että pistän loppuun. Siihen sitten vaan. Vaikeaa pimeässä. Ei pitäis jättää noin myöhään,
mutta en tajunnut että pimeys tulee niin aikasin ja nopeesti. Latviassa ei tuntunu tulevan ollenkaan, eikä liettuassakaan. Vähän kamat oli kosteat mutta sinne vaan kamoineen nukkuu. En jaksanu pistää patjaakaan alle kun aattelin että vie liikaa aikaa, aamulta myös. Sinne pienessä kohmeessa nukkuu.

Unen saamisessa kesti hetki kun ympärillä alkoi paukkumaan. Joko perjantaista johtuvaa rakettien paukuttelua, tai sitten läheisen armeijan alueen ammuntoja, ajattelin, mutta totesin että tuskin tähän tien viereen kukaan tulee. Vedin vaijerin vielä pyörästä teltan sisään että huomaisin jos sitä joku rupee ronklaa. Kaiken muun vedin telttaan sisään.
Loppujen lopuks sai nukuttua ihan hyvin.

Nukuin jostain yhestätoista kaheksaan. Se sama poika tuli käytännössä herättää, mikä oli ihan hyvä, koska voi olla että olis nukkunu vähän pitempäänkin. Autto teltan purkamisessakin vähän, pussin viikkaamisessa ja kamojen siirtelyssä.
Ihan jees, oli tietty sikakiinnostunu kaikesta vaikka sama vika kuin muillakin aikaisemmin, kova tarve puhua vaikkei ymmärretä sanaakaan. Kävi myös ilmi viereisestä kyltistä päivänvalolla, että mesta mihin olin pistäny maate oli kolmoispiste missä kalingrad, puola, ja latvia kohtaavat ja kaikilla on yhteistä rajaa. Ei ollut nähnyt lukea illalla.
Ja että seutu on tosi hienoa ja ilma puhdasta, ja siellä on jäkäliä ja luontoa mitä ei muualla euroopassa ole. Ei hirveästi kuitenkaan jaksanut mieltä lämmittää. Pyörällä sitten vaan kohti Goldapia, jonne oli vielä nelkyt kilkkaa. Eka päivä kun ei päässy tavotteeseen.

Ja nyt kello on jo kolme kun kirjotan tätä Goldapissa. Vatsa on syöty täyteen, joten katotaan miten matka taittuu. Sinne seuraavaan mestaan ei päästä, se on varma. Pitäis varmaan ostaa täältä safkaa reppuun ja varautua nukkuu seuraavakin yö teltassa, vaikka ajattelin että majatalo olis kivempi nyt. Nostinpa rahaa 500 slotia kun rafla ei hyväksy visaa. Ihan jees kun ei näissä tuppukylissä varmaan visaa voi vinguttaa. Tullu fiilis kyl että on se
visa niin vaivaton tälläsillakin reissuilla että vaikka vähän maksaiski niin on sen väärtti.

Rahaa meni suuriinpiirtein:

Kauppa ennen Kaunasta: jäde, 2L limu, 1.5L vesi, 200g pähkinä => 4e
Kaunas: 2x olut 3e, aamiainen (toast, keitto, mehu, keitto+olut Aureliyalle) => 8e
Mariyapaina (etc.): 15e ulkokumi+palvelu, jäde+2L limi+6x suklaapatukka, 2x banaani 3e

Tää rafla tulee maksaa varmaan jonkun 40 slotia, eli 8e.

Oon nyt tuhlannu täällä raflassa jo 1h 20min. Huvittavaa, mutta onpahan Garmin miltei ladattu.